Kuinka hankalaa tämä blogin perustaminen oikein olikaan, kymmenen vuotta sitä on mietitty ja nyt viimmein sain sen tehtyä. Tuntuu kamalan typerältä yhtäkkiä alkaa kirjoittamaan. En ole nimittäin kirjoittanut pitkään aikaan mitään, vain päiväkirjaa joskus. Ja omien tekstien lukeminen on niin hankalaa etten pysty niitä lukea. Tosi viisasta siis tämän blogin aloittaminen, vihata nyt omia sanojansa, eihän tässä voi kuin käydä huonosti :)

Hirveän vaikeitakin kysyivät aluksi, jotain blogin nimeä ja käyttäjätunnusta, mitä helvettiä, en minä tiedä. Monta päivää siinä jahkailtiin ja sitten pistin vain jotain, että pääsisin eteenpäin. Kuvaukseen itsestäni en laita kyllä vielä mitään. Kuinka voin kuvailla itseäni tai blogiani, ei minulla ole sanoja niihin. En osaa mielestäni kuvailla asioita. Sanotaan nyt että olen ihan tavallinen ja aivan eriskummallinen ja tämä blogi on jotain siltä väliltä.

Asioiden aloittaminen on yleensä todella hankalaa, tämä varsinkin tuntui jotenkin ylitsepääsemättömältä. Miten kirjoitan ensimmäisestä postauksestani jotenkin noh... hyvän? Ehkä sen ei tarvitse olla hyvä, ehkä riittää että on jotain mistä jatkaa,se on varmasti helpompaa (ihan oman mielenterveyteni kannalta). No nyt aloin tuntea itseni jo varsin typeräksi, mutta kuten jo aiemmin sanoin en kykene lukemaan omaa tekstiäni joten tämä typerä jahkailu ei haittaa, sillä en koskaan lue tätä enää, loistavaa :D

No voisin kyllä jotenkin kuvailla itseäni, siis ihan faktatietoa jotka voi nähdä ihan ulkoisesti (se mitä minun pääni sisällä liikkuu on ihan toinen juttu ja ehkä siihenkin pääsen joskus, jos oikein innostun). Olen 23 vuotta ja asun yllätysyllätys suomessa. Asun yksin oikein somassa (lue:sekaisessa) yksiössä ja käyn töissä. Koulun käynti ei oikein maistunut eikä minulla ollut motivaatiota opiskella, joten ei minulla ei ole kuin peruskoulun päättötodistus teille näytettäväksi. Olin kyllä hyvä koulussa, mutta suunta elämästä ja sen merkityksestä oli jotenkin kateissa. En nähnyt enää syytä opiskelulle, en tiennyt mitä varten sitä piti tehdä ja olin lievästi sanottuna hukassa ja solmussa oman pääni sisällä. Kun teen asian sillä on yleensä joku tavoite tai tarkoitus miksi se tehdään. Elämä olikin niin hankala asia etten keksinytkään sille tavoitetta. En ole vieläkään keksinyt. Siksi nyt vain työskentelen, joskus enemmän ja joskus vähemmän että saisin pätäkkää, jolla elättää itseni siihen asti kunnes valaistun ja keksin mitä minä nyt haluaisinkaan tehdä elämässäni. Tai mikä minusta tulisi sitten isona.

Mutta niin, sen halusin kertoa tällä erää itselleni (ajattelen myös ennen kaikkea tätä blogia terapointi mielessä, en niin halua miettiä että muut lukevat tätä vaan että itse selkiyttyäisin itseäni itselleni hieman enemmän :D)